Granada

 

Granada on muutakin kuin Alhambra.

Granada on vuorien ympäröimä ja alkujaan sitä kutsuttiin Elviraksi (suojeltu) kaupunkia suojelevien vuorten mukaan. Vasta noin 1000-luvulla pohjois-afrikkalaisten hallitessa aluetta, nimi muuttui aluksi muotoon Garnata. Garnata oli siis nimenomaan juutalaisen kaupunginosan tai juutalaisten käyttämä nimi. Koska granaattiomenan kanta sopivasti muistuttaa kruunua (joka taas oli kristittyjen kuninkaan symboli) muuntui kaupungin nimi kristittyjen hallitessa tämän paikallisen hedelmän mukaiseksi. Nykyisinkin kaupungin symboli, granaattiomena, näkyy monella tavalla kaupunkikuvassa ja myös virallisessa lipussa.

Granada on viehättävä kaupunki, joka tuntuu Unescon maailmanperintökohteista ja valtavista turistimääristä huolimatta melko aidolta. Ehkä osansa tähän vireään kaupunkiin tuo perinteikäs yliopisto ja sen 60 000 opiskelijaa. 

Illan hämärtyessä näimme ikkunastamme Katedraalin värikkäät lasimaalaukset

Vuokraamamme asunto oli loistavalla paikalla vanhassa keskustassa. Saatoimme ihailla olohuoneemme ikkunasta viereisen katedraalin torneja ja illalla värikkäinä kuultavia lasimaalauksia. Kun avasimme ikkunan kuulimme katedraalin kulmalle asettuneen haitarinsoittajan loputtomat toistot tutusta tangosta. Ne, ja erityisesti katedraalin kellojen kumeat lyönnit tasatunnein, loivat erityisen tunnelman. 

Toimiamme herkeämättä tarkkaileva tyyppi

Asuinrakennuksemme oli nimetty yhden Katedraalin pääarkkitehdin, Diego de Siloén, mukaan, mutta vasta ihailtuamme Katedraalia ikkunasta lähes viikon, päätimme tutustua siihen tarkemmin. Muhkea katedraali oli sisältä yllättävän pelkistetty, mutta valkoisine valtavan korkeine pylväineen sekä monine sivualttareineen vaikuttava. Kuningatar Isabella I oli heti Granadan valtauksen jälkeen päättänyt tämän virallisesti Santa Iglesia Catedral Metropolitana de la Encarnación de Granada katedraaliksi nimetyn kirkon rakentamisesta. Teemoiksi oli valittu inkarnaatio ja hengellinen sekä sotilaallinen voitto. Rakennustyöt olivat kestäneet lähes 200 vuotta Katedraalin valmistuttua 1704. Arkkitehteja ehti olla mukana useita ja opaskirjojen mukaan siitä tuli lopulta renesanssiarkkitehtuurin merkkiteos. 

Veistoksessa on Isabella I

Paavin katollisiksi kuninkaallisiksi nimeämät Kastilian Isabella I ja Aragonin Ferdinand II ovat haudattuina Katedraalin vieressä olevaan kuninkaalliseen kappeliin. Runsaasti koristellun suuren hautamonumentin ja haudat sisältävästä kappelista ei saanut ottaa kuvia.

Tuolla on meidänkin parvekkeemme

Sijainnin lisäksi myös asuntomme perusvarustelu oli ihan kunnossa. Olimme jo varausta tehdessämme tarkistaneet, että siellä on kunnollinen ilmastointi ja sitä (sekä siestaa) todellakin tarvittiin, koska lämpötila nousi joka päivä yli 30 C. Varusteluun kuului myös pyykkikone, josta otimme todellakin ilon irti. Oli ihanaa, että pyykkikassi ei viikon aikana täyttynyt likaisista vaatteista heti näin alkumatkasta.

 

Löysimme naapurustosta pienen, mutta valikoimiltaan kohtuullisen Carrefour Express ruokakaupan, josta oli helppoa löytää myös paikallisia tuotteita. Keittiössämme oli sen verran astioita ja muita keittiövälineitä, että oli ihan kiva laittaa itse ruokaa. No, välillä tuli leikiteltyä myös  vähän espanjalaisella twistillä. Tietysti söimme myös granaattiomenaa, joka maistui täällä erityisen makealta ja paikalliselta. Aika jännittäviäkin yhdistelmiä kokeilimme ja ihan sujuvasti niitä myös maistelimme. Tuntui, että olimme nopeasti ja varsin mukavasti asettuneet tähän uuteen kaupunkiin. Innostuimme kokkailemaan kaikki viikon ateriat itse ja seurasimme mielenkiinnolla, millaisella viikkobudjetilla onnistuisimme syömään itse valmistettua, hyvää ja omasta mielestämme myös terveellistä ruokaa. 

Granaattiomenaa Granadassa 

Koska asunto tosiaankin oli ihan vanhankaupungin ytimessä, sieltä oli kätevää lähteä kävellen melkein kaikkiin keskeisimpiin nähtävyyksiin. Ehdimme kiertää kävellen kaikki keskeisimmät turisteille sopivat alueet vanhasta kaupungista Albaiciniin, Sacromonteen, Alhambraan ja Realejoon.

Tutuimmiksi tulivat Albaicinin kapeat ja mutkikkaat kujat, jotka lähtivät nousemaan aivan nurkaltamme kapeata katua ylöspäin. Etenkin alkumatkan varrella oli monia turistitavaraa ja värikkäitä vaatteita myyviä kauppoja ja ihania itämaisia lampunvarjostimia myyviä kauppoja sekä värikkäästi  sisustettuja kahviloita ja teehuoneita, joissa saattoi nähdä vilaukselta vesipiippuja polttelevia nautiskelijoita.

Houkuttelevampi tuoksu tuli kuitenkin hunaja-filotaikinaleivonnaisia myyvistä leipomoiden liikkeistä. Suussasulavat pistaasibaklavat ostimme mukaamme myös omille päiväkahveillemme.

Albaicinista löysimme vaellellessamme useita pieniä aukioita ravintoloineen, joissa oli kepeä ja hyväntuulinen tunnelma. 

Huom! Vähän nyrjähtänyt häkkyrä (aurinkotuoli?) talon katolla

Keramiikkaa monessa muodossa on paljon näkyvillä talojen seinillä. Joskus myös ruukuissa olevat kauniit ja iloisenväriset kukat on tehty keramiikasta. Sillä tavoin ainakin kasteluhuolet voi varmaan unohtaa kuuminakin päivinä.

Viehättävästi koristellut ja aidosti asutun tuntuiset kujat innostivat meitä kuvaamaan taloja ja niiden välistä näkyvää Alhambraa kerta toisensa jälkeen.

Tuollakin Alhambra pilkistää taustalla. Ilta-auringossa se hehkui kauniin punertavana ja päivällä taas sen väri näytti aivan toiselta.

Viehättävää rosoakin löytyi

Sacromonteen ja erityisesti huipulla olevalle luostarille (Ermita de San Miguel Alto) halusimme kävellä, vaikka sinne olisi voinut matkata myös paikallisbussilla. Alkumatkassa jalka nousi vielä kepeästi ja jyrkän rinteen kujia reunustavat talot varjostivat mukavasti menoa.

Ihanaa varjoa paahteessa

Loppumatkassa on pitkä ja raskas nousu, jossa ei varjopaikkoja enää ole. Tosi kuumana päivänä nousu tuntuikin aika raskaalta. Halusimme kuitenkin ehdottomasti nähdä Sacromonten rinteillä olevia luola-asuntoja, joissa aikoinaan asui Granadasta paenneita arabialaisia ja juutalaisia sekä myöhemmin myös romaneja. Nykyisinkin joissakin luolissa on asukkaita ja joissakin voi jopa käydä iltaisin katsomassa flamencoesitystä.

Nousun viimeiset ponnistukset kiivettiin sentään kunnon portaita pitkin.

Tässä on erään luola-asunnon oviaukko.

Kun kävimme alueella keskipäivällä, tunnelma oli ennemminkin unelias. Vain muutama irrallaan oleva koira jaksoi vähän laiskasti haukahdella ja joku niistä yritti jopa vähän ärhennellä ohikulkijoille.

Luostarin vaatimaton kappeli

Näkymät Sacromonten huipulta olevan luostarin pihalta olivat huimaavan hienot ja varmasti kaiken sen rehkimisen arvoisia.

Näkymä kohti Alhambraa ja takana avautuvaa kaupunkia

Eräänä iltana ehdimme nähdä myös auringonlaskun Albaicinin rinteiltä, vaikka läheltä kyllä piti. Olimme lähteneet liikkeelle vähän liian myöhään, ja vaikka nousimme kiireesti kohti kartalta löytämäämme ja mielestämme parasta mahdollista näköalatasannetta kohti, aurinko ei todellakaan jäänyt odottelemaan meitä. Onneksi kuitenkin ehdimme ikuistaa edes jotakuinkin kelvollisesti tuon kauniin näytelmän, kun aurinko painui kaupunkia reunustavien vuorten taakse. 

Katedraalin ympäriltä lähtevät keskustan pitkät, viehättävät ja sileäksi kivetyt kujat olivat täynnä turistikauppoja ja ravintoloita. Kaikesta turistirihkamatarjonnasta huolimatta me jostain syystä viihdyimme noilla kaduilla ja kujilla. Ja niin kyllä moni muukin. 

Löysimme sattumalta myös runoilija Lorcan viimeisen asuinpaikan, joka oli häntä tukeneiden Rosarioiden kotona. Paikka on nykyisin hotelli ja baari, joka suurin kyltein ratsastaa Lorcan maineella.

Hotellin seinään kiinnitetty mainos

Espanjassa ja erityisesti Granadassa Federico Garcia Lorcaa pidetään yhtenä maan merkittävimpänä runoilijana ja näytelmäkirjailijana. Lorcan mainetta on varmasti entisestään lisännyt se, että hänet teloitettiin traagisesti Francon diktatuurin aikana. 

Lorcan lapsuuden ja nuoruuden koti

Lorcan lapsuuden sekä nuoruuden koti Huerta de San Vicente sijaitsee hänen nimeään kantavassa puistossa. Puisto on yllättävän suuri ja hiljainen. Puiden siimeksessä kokoontui iltakävelymme aikaan pari pientä jooga-ryhmää ja vihreät papukaijat lentelivät puiden oksistoissa, mutta muuten rauha oli lähes käsin kosketeltavaa.

Viimeisenä Sevillan päivänä kiipesimme Realejon alueen kautta kauniita kujia pitkin Alhambra Palace-hotellin terassille. Terassilta oli todellakin avarat näkymät yli Granadan, kuten oppaamme oli kehunut.

Viilentävä minttutee hotellin varjoisalla terassilla sopi hyvin seesteisen iltapäivän juomaksi. Tosin ihmettelimme vähän hotellilla lukuisia poliisiautoja ja yläpuolella pörräävää poliisihelikopteria. Paluumatkalla katselimme kauniita seinämuraaleja, joita etenkin Realjossa oli useita.

Vasta palattuamme majapaikkaamme, kaivoimme uutisista tiedot seuraavana päivänä alkavasta EU:n huippukokouksesta. Kaupunki varustautui siis huolella huipputapaamisiin ja myöhemmin päivällä näimme myös asuntomme ikkunasta poliiseja, jotka kiinnittivät turvakameroita Katedraalin katolle.

Ehdimme lähteä eteenpäin ennen kuin kamera saatiin toimintaan

Meidän oli aika antaa tilaa valtioiden päämiehille ja lähteä kohti Cordobaa.

Sitä ennen tulee kuitenkin vielä erillinen postaus Granadan Alhambrasta, jossa olimme käyneet muutamaa päivää aikaisemmin.

Taustalla Sierra Nevadaa

Terkuin, 

Leena ja Kari