Alhambra - Granadan ylpeys

Kuin pyhiinvaellusmatkalle lähtien heräsimme varhain ja aamuhämärissä kävelimme hiljaisen kaupungin halki nousten kohti Sabikan kukkulalla seisovaa Alhambran palatsia. 

Olimme jo ehtineet käydä ennalta katsomassa linnoituksen ja palatsien ääriviivoja vastapäiseltä Albaicinin rinteeltä ja vähän malttamattomina odotimme pääsevämme katsomaan tuota mahtavaa palatsialuetta ihan lähietäisyydeltä.

Kukkulalle voi matkata minibussillakin, mutta olimme päättäneet kavuta perille asti omin jaloin ja samalla nauttia aamun raikkaudesta, utuisista aamun väreistä ja hiljalleen heräilevästä vilinästä. Edellisenä iltana olimme tarkoituksella suunnanneet iltakävelymme asumuksemme lähellä sijaitsevalle Plaza Nueva:n aukiolle, koska olimme kuulleet, että sen kulmalta lähtee reitti kohti Alhambraa. 

Aamulla oli sitten helppo lähteä liikkeelle, koska tiesimme valmiiksi oikean suunnan. Vaikka liikennettä oli aamuvarhain vain vähän, meidän oli ajoittain pujahdettava talojen oviaukkojen kohdalla oleviin pieniin syvennyksiin ja annettava tilaa ohi lonksutteleville minibusseille ja pienemmillekin autoille, niin ahdasta talojen välissä kulkevalla kadulla oli. 

Eteneminen oli alkupäässä helppoa ja letkeätä, mutta reitin muuttuessa varsinaiseksi kävelytieksi, pakostakin vauhti hiljeni ja välillä nousun jyrketessä oli pysähdyttävä  tasailemaan hengitystä. Samalla saatoimme sitten toki ihailla ja kuvata vaalean pastellisia näkymiä ylös Alhambran rinteille ja alas kaupunkiin. Matkalla nautimme myös rinteen vihreistä ja vehreistä puistonäkymistä, punasävyisestä hiekasta ja samanvärisistä muurinpätkistä sekä kuuntelimme lintujen laulua ja pienistä putouksista kuuluvaa rauhoittavaa veden solinaa.

Aamuhämärän hiljalleen väistyessä, värit näyttivät erityisen kauniilta

Aurinko nousi noin kello kahdeksan ja ylös päästyämme ensimmäiset auringonsäteet olivatkin jo pyyhkäisseet kukkulan yli. Lämpötila tuntui vielä oikein miellyttävältä. Olimme iloisia raikkaasta aamusta, koska päiväksi oli ennustettu elohopean kipuavan parhaimmillaan 34 celsiusasteeseen.

Koska olimme lähteneet liikkeelle varhain, ehdimme sovitulle tapaamispaikalle hyvissä ajoin ja meillä oli vielä sopivasti aikaa pistäytyä ihastuttavassa museokaupassa, jonka jälkeen olimme valmiita liittymään kiemurtelevan ja vähän hämmentyneistä ja epätietoisen näköisistä turisteista koostuvan jonon jatkoksi. Vähitellen selvisi, että nimilistassa olevien tietojen mukaisesti meidät ohjattiin kielivalintamme mukaisesti oman oppaamme hoiviin. Alhambran alueelle pääsee osin ilman lippuakin, koska sisäänpääsymaksut vaaditaan vain alueen tärkeimpiin nähtävyyksiin kuten Nasridien palatsiin, Generalifeen ja Alcazaban linnoitukseen. 

Me olimme siis ennalta varanneet noiden sisäänpääsyjen lisäksi myös englanninkielisen opastuksen. Alussa oli vähän sählinkiä, koska nimenomaisten ohjeiden vastaisesti jotkut eivät olleet huomanneet varautua passin tai henkilökortin esittämiseen. Ne taas olivat ehdottoman pakollisia ja edellytyksenä tärkeimpiin kohteisiin pääsemiseksi. Vilkkaimpina turistikausina sisäänpääsylippuja suositellaan ostettaviksi jopa kuukautta aikaisemmin, koska paikka on hyvin suosittu ja kävijämäärää rajoitetaan nykyisin 8000 vierailijaan päivässä. Meidänkin vierailupäivänämme liput olivat loppunmyydyt.

Häsellyksen jälkeen pääsimme vihdoin aloittamaan kolmetuntisen opastetun kierroksemme Veronica-oppaan johdolla. Vaikka olimme aluksi vähän epävarmoja opastuksen välttämättömyydestä, näin jäkikäteen on myönnettävä että se oli ihan oleellinen osa kierroksen onnistumisessa. Opas kertoili ja jutteli kaikesta mahdollisesta rennosti ja kiinnostavasti, ei ollenkaan paperinmakuisesti, niin että mielenkiintomme säilyi ja tietoakin omaksuimme ihan sopivasti ja vähän kuin vahingoissa. 

Sisäpihojen vesiaiheet peilasivat rakennuksia hienosti, mutta sopivalle kuvauspaikalle oli vaikea päästä, koska halukkaita valokuvaajia oli muitakin

Pohjois-Afrikasta tulleet maureiksi kutsutut islaminuskoiset valtasivat lähes koko Pyreneiden niemimaan visigooteilta 700-luvulla. Berbereistä ja arabitaustaisista heimoista koostuneiden valloittajien kultakausi ajoittui 900-luvulle. Sisällissodat heimojen välillä ja taistelut kristittyjä vastaan jatkuivat koko maurien islamilaisen valtakauden ajan. 1200-luvun  puoliväliin mennessä kristittyjen valtioiden joukot olivat saaneet vallattua takaisin (Reconquista) kaikki muut alueet paitsi Granadan. Nasrid-dynastian hallitsema Granada säilyi 250 vuoden ajan ainoana islaminuskoisena alueena Pyreneiden niemimaalla ja Alhambra sen viimeisenä linnakkeena.

Alhambra sijaitsee suojaisalla korkealla kukkulalla Darro-joen varrella ja historiatietojen mukaan 900-luvulta alkaen siellä on ollut linnoitus, Alcazaba. Vasta Nasrid-dynastia vahvisti Alcazaban linnoituksen ja kanavoimalla Darro-joen järjesti vesihuollon kukkulalle. Nasrid-dynastian perustaja Muhammad Alhamar (Muhammad I) asettui aluksi Albaicinin puolelle, mutta ihastui vastapäiseen kukkulaan ja aloitti Alhambran palatsin rakentamisen. Hänen poikansa ja pojanpoikansa Muhammad II ja III jatkoivat palatsin rakentamista. Yusuf I ja Muhammad V rakennuttivat palatsin tunnetuimmat osat, esim. leijona- ja myrttipihat, oikeuden portin ja kylpylän vasta 1300-luvun loppupuolella.

Palatsin viehättävä hamam-kylpylä. Lattian alla kiersi kuuma vesi, jonka takia kylpylässä on käytetty jalkineita suojaaman liialta kuumuudelta. Tänne on tänäkin päivänä helppo kuvitella höyryä ja raukeita kylpijöitä. 

Kylpylän saunojen lämpötila säädettiin sopivaksi automaattisilla höyryventtiileillä.

Palatsi toimi Nasridien kuninkaiden hallintorakennuksena ja linnoituksena vuodesta 1238 alkaen, kunnes vuonna 1492 kristitty hallitsijapari Isabella I ja Ferdinand II valtasivat Alhambran Andalusian viimeisenä islamilaisena linnakkeena. Isabella ja Ferdinand ihastuivat Alhambraan ja muuttivat sitä vain vähän, tuomalla rakennuksiin joitain kristinuskon symboleita. Esimerkiksi Nasridien palatsin porttiin he lisäsivät islamilaisten tunnusten (Fatiman käsi, simpukka ja avain) yläpuolelle Neitsyt Marian patsaan. 

Puerta de la Justicia -portti, johon uudet kristinuskoiset hallitsijat halusivat lisätä islamilaisten symbolien eli simpukan, Fatimankäden ja avaimen lisäksi Neitsyt Marian patsaan

Samana vuonna kun Alhambra valloitettiin, Isabella ja Ferdinand tapasivat Kolumbuksen, ja päättivät rahoittaa hänen löytöretkeään kohti Intiaa. Kun uusi manner, Etelä-Amerikka löytyi, Kaarle V muutti antiikin ajoilta peräisin olevan sanonnan Non Plus Ultra (ei mitään pidemmälle), joka viittaa vanhan maailman rajaan, muotoon Plus Ultra (vielä pidemmälle). Plus Ultra viittaa siihen, että valtakunta jatkuu vielä tämän Herkuleen pylväisiin (Gibraltar) rajoittuvan vanhan maailman jälkeenkin. Plus Ultra on nykyisin Espanjan virallinen motto.

Plus Ultra! Eli pidemmällekin uskalsi lähteä

Alue koki seuraavan muutoksen 1500-luvun puolivälissä, kun Kaarle V alkoi vuonna 1526 rakennuttaa puolisolleen lahjaksi renessanssi-linnaa. Renessanssilinnaa ei rakennettu valmiiksi, koska Kaarle V:n puoliso, Portugalin prinsessa Isabella, menehtyi synnytykseen. Toinen merkittävä muutos oli, että kuninkaallisen moskeijan tilalle rakennettiin vuosina 1581-1618 Santa Maria de la Alhambran kirkko.

Kaarle V:n palatsissa ei olekaan koskaan asuttu. Nykyään siellä järjestetään konsertteja ja muita esityksiä

Oli myös hämmästyttävää kuulla, että koko alue oli 1600 -luvulta aina 1800-luvun puoliväliin pääosin hylättynä ja kärsi tänä aikana vaurioita. Uudelleen Alhambra tuli tunnetuksi, kun pitkään Euroopassa asunut ja matkaillut kuuluisa amerikkalainen kirjailija ja poliitikko Washington Irving ihastui Granadan ja erityisesti Alhambran kauneuteen. Kuuluisana henkilönä hän sai luvan asua Alhambrassa vuonna 1828 ja siellä ollessaan keräsi historiallisista lähteistä ja taruista aineiston kirjaan “Tales of the Alhambra”(1832), joka teki alueen uudelleen tunnetuksi ja innoitti runojen, oopperoiden ja elokuvien maailmaa. Alhambra on yksi parhaiten säilynyt esimerkki islamilaisesta keskiaikaisesta rakentamisesta ja se on noussut yhdeksi Espanjan suosituimmaksi nähtävyydeksi.

Veronica-oppaamme muistutti useaan kertaan, että Alhambra on ulkopuolelta hyvin karu ja yksinkertainen, koska islamin käsityksen mukaan kauneus on kätkettyä. Vasta sisälle päästyään voi löytää koko tilankäytön kauneuden. Lisäksi muutamiin yksityiskohtiin on jätetty pieniä epätäydellisyyksiä, kuten muutaman sentin eroja ikkunoiden koossa, koska vain Allah on täydellinen ja Alhambra ei voi kilpailla Allahin kanssa.

Tilojen harmonista vaikutelmaa lisää tarkkaan harkittu ikkunoiden, pylväiden ja ja koristeiden lukumäärä. Opas kertoi lukumäärien symboliikasta, joissa luvut 5, 7 ja 8 olivat erityisen merkityksellisiä. Arkkitehtuuri on harmoninen ja yksinkertaisista materiaaleista tehdyistä stukko-koristeista ja runsaista kaiverruksista on luotu erittäin tyylikäs ja yksityiskohdissaan hengästyttävän hieno kokonaisuus. 

Islamin sääntöjen mukaisesti palatsin koristeluissa ei saanut kuvata ihmishahmoja, vaan koristelussa on käytetty rikasta ornamentiikkaa, arabiankielistä kirjoitusta ja luontoaiheita. Joistakin seinien kuvioista muodostuu Fatiman käsi - kuvio, joka viittaa islamin viiteen perusperiaatteeseen, ja Allah nimi on kirjoitettu 7000 kertaa rakennuksen sisäseiniin. Kirjoitus on koholla ja erikseen muoteilla tehty.

Opas kertoili sujuvasti historiallisten faktojen ja vanhojen tarinoiden lisäksi muun muassa sanojen etymologiasta. Muun muassa sana Alhambra on johdettu arabian kielen punaista linnoitusta (al-Hamra) tarkoittavasta sanasta, joka viittaa palatsin punaiseen väriin erityisesti auringonlaskun tehostaessa rautapitoisen rakennusaineen väriä.               

Palatsien pihoilla kasvaa monien upeiden kasvien lisäksi myös granaattiomenapuita ja saimme kuulla, miten juuri granaattiomenat liittyvät Granadaan. Se meni jotenkin niin, että Granadan arabian kieleinen nimi oli Garnata ja espanjaksi nimi muuntui sitten muotoon Granada.  Kaupunki omaksui granaattiomenan myös viralliseksi symbolikseen, koska sen kanta vielä muistuttaa sopivasti kruunua. 

 

Kierroksen edetessä saimme Veronicalta käytännön vinkkejä myös siitä, miten otetaan parempia valokuvia alueen lukuisista suihkulähteistä ja vesiaiheista (valitettavasti vierailijoita oli vain niin paljon, ettei neuvoja voinut tällä kertaa mitenkään noudattaa).  Muurien päällä olevat kummalliset syvennykset kiven pinnassa taas olivat sitä varten, että syvennyksiin oli aikoinaan aseteltu isoja kiviä, joita oli sitten pudoteltu lähestyvien vihollisten niskaan.

Alhambrassa pylväät on rakennettu siten, että välissä on tärinää joustava vihreänä näkyvä sidososa. Rakennus onkin kestänyt satojen vuosien ajan hyvin alueella varsin tavalliset pienet maanjäristykset. 

Ilman muurilta pudotettuja kiviäkin palatsialue näyttää melko vaikeasti valloitettavalta

Oli myös kiehtovaa kuulla, millainen sisustus palatseissa oli mahdollisesti ollut. Oppaan tarinoita kuunnellessamme saatoimme nähdä mielikuvituksessamme valtavasti värikkäitä mattoja, isoja tyynyjä ja lattialla seisovia suuria kynttilöitä ja lyhtyjä. Nyt tyhjät, vaikkakin toki äärettömän kauniisti stukkokoristein, kaakelein ja ornamentein koristellut tilat, alkoivat mielessämme elää aivan erityisellä tavalla. Oli hauskaa kuvitella  silloin saleissa astelleiden ihmisten askelten ääniä, vaatteiden kahinaa ja arjen puuhia.  

Erityisen kaunis ja vaikuttava tila oli Leijonapiha. Siellä sirot pylväät ja niiden väleistä siivilöityvä auringonvalo loivat uskomattoman kauniin tunnelman. Vaikka muitakin vierailijoita kameroineen oli todella paljon, juuri Leijonapihalla onnistuimme tavoittamaan herkän ja vähän unenomaisen tunnelman.

Alabasterileijonat, joita oli yhteensä 12, olivat kaikki erilaisia ja äärimmäisen taitavasti veistettyjä. Esimerkiksi leijonien raajoja veistettäessä oli otettu huomioon alabasterin luontaiset kuviot. 

Kattojen muqarnas tai myös mocárabe nimellä tunnettu mehiläiskennomainen ja tippukiveä muistuttava runsas koristelu näytti miltei moderneilta.

Sulttaanin makuuhuoneen kattoa

Sulttaanin makuuhuoneen katto, hiljalleen virtaavan veden ääni, pylväät  ja kaarirakennelmat olivat todella hienot, mutta vielä enemmän pidimme sulttaanin suosikkivaimon makuuhuoneesta, taidokkaasti veistetyistä ornamenteista ja holvikaarien alta avautuvasta  näkymästä vihreälle rauhalliselle sisäpihalle, jossa auringonvalossa kimmeltävä suihkulähde solisi rauhoittavasti. Kerrassaan ihana tila!

Näkymä suosikkivaimon makuuhuoneen yhdestä ikkunasta sisäpihalle 

Alhambra oli kukoistuskaudellaan yli 2000 asukkaan palatsikaupunki, jossa oli useita palatseja. Niistä vain osa on säilynyt kristittyjen valloittajien purkaessa osia kirkon tieltä ja myöhemmin Napoleonin joukkojen tuhotessa osan.

Palatsialueelta siirryimme Alcazaban linnoitukselle, joka on Alhambran alueen vanhin puolustustarkoitukseen rakennettu osa.

Alcazaban linnoituksen torneista ja näköalatasanteilta on upeat näköalat sekä Granadan vanhaan kaupunkiin että viereiselle kukkulalle Albaiciniin ja Sacromonteen.

Näkymä puolustustornin juurelta Sacromonten kukkulan suuntaan

Kesäpalatsi

Viimeiseksi vierailimme Generalifen kesäpalatsissa, jonne sulttaani perheineen pakeni kesän helteitä. Sulttaani kävi Generalifessä vain päiväretkellä, koska alue ei ollut yhtä vahvasti linnoitettu kuin Alhambra ja näin riittävän turvallinen yöpymiseen. Viileys keskipäivän lähestyessä oli meillekin tarpeen.

Kesähuvila sijaitsi pohjoisrinteessä, varsin lähellä palatsia. Heti kun olimme siirtyneet pientä siltaa pitkin laakson toiselle puolelle, ilma tuntui selvästi viileämmältä. Eipä siis ihme, että sulttaanikin perheineen siellä kuumina päivinä viihtyi. 

Syksystä huolimatta puutarha oli yhä värikkäässä kukkaloistossa ja oppaamme mukaan Alhambran 60 puutarhuria pitävät puutarhat jatkuvassa kukinnassa. Näkymät laakson yli varsinaiselle palatsille kukkien välistä olivat upeat.

Generalife oli säilynyt varsin hyvässä kunnossa, koska andalusialainen aatelisperhe oli asunut siinä. He olivat kuitenkin muuttaneet paikkaa pystyttämällä joitakin lisärakennuksia ja rakentamalla muusta tyylistä poiketen korkeampia suihkulähteitä. Paikan harmoninen luonne oli siksi hieman muuttunut. Eron Alhambran palatsissa rauhoittavasti solisevan virtaavan veden ja Generalifessa levottomasti loiskuvien suihkulähteiden väillä huomasi.

Opas kertoi Washington Irvingin kirjasta tutun kertomuksen aukiosta, jolla viimeisen sulttaanin Boabdilin vaimo tapasi salaa Abencerrajes suvun ritaria sypressipuun alla. Kun tapaamiset paljastuivat, koko Abencerrajes suku tapettiin ja legendan mukaan sypressi kuoli. Alhambran palatsin sali, jossa suvun jäsenet legendan mukaan tapettiin on nimetty Abencerrajesin mukaan.

Tarinan mukaan rakastavaiset tapasivat tämän nyt jo kuolleen sypressin alla. 

Kierroksemme päättyi puutarhassa olevalle upealle näköalatasanteelle, josta vielä ihailimme palatseja.

Iltapäivällä palailimme hiljaksiin ja hyvillä mielin tuttua punertavaa hiekkatietä alas Durro-joen rantaan ja siitä alas kaupunkiin.

Kiva, että sinulla oli aikaa matkata kanssamme! Tule mukaan myös Cordobaan, jonne siirrymme junalla seuraavaksi.

Leena ja Kari