Kevättä vastaanottamassa Gran Canarian Las Palmasissa

 

Siirsimme arkemme vajaaksi kolmeksi viikoksi Suomen talvesta Kanariansaarille lämpöön ja valoon. Las Palmas de Gran Canarian kaupunki oli meille sopiva valinta matkamme alkuun. Vanhan kaupungin kapeat kadut kauniine parvekkeineen, kaupungin viehättävät puistot, kukkulat ja tunnetut rannat tulivat tutuiksi kävelyreiteillämme. Museoita, kirkkoja, kauppahalleja ja muuta nähtävää lähes 400 000 tuhannen asukkaan kaupungissa oli meille riittämiin. Sää Gran Canarian pohjoisosassa oli merellisen vaihtelevaa ja parin viikon jälkeen tuntuikin sopivalta siirtyä saaren eteläosan taattuun auringonpaisteeseen. Lisää postauksia näiltä lomaviikoilta kertynee kevään aikana.

Miksi ihmeessä Kanariansaarille? 

No siksi, että ikuisen kevään Kanariansaaret sopivat erinomaisesti tavoitteeseemme aikaistaa kevättä ja päästä valoon ja lämpöön. Olimme parinkymmenen vuoden aikana olleet useita kertoja lyhyillä viikon talvilomilla Gomeralla, Teneriffalla ja Gran Canarialla. Olimme vuosien myötä varanneet loman ajaksi aina vähän paremman hotellin, käyneet patikoimassa upeissa vuoristomaisemissa ja nauttineet virkistävästä valosta ja lämmöstä. Edellisellä matkalla vuosi sitten olimme tehneet päiväajelun Maspalomasista Las Palmasiin ja ihastuneet etenkin sen vanhaan kaupunkiin. Kävellessämme kaupungin historiallisilla ja viehättävillä kaduilla olimme panneet merkille kivan alueen, jossa olisi kiinnostavaa asustella hetkinen. 

Tänä talvena taas kerran sopivia loma-asuntoilmoituksia selatessamme löysimmekin netistä juuri haluamaltamme alueelta sopivan vuokra-asunnon. Huoneisto täytti keskeiset vaatimukset: kohtuullisen keittiön, pesukoneen, parvekkeen ja WiFi-yhteyden. Koska tietojemme mukaan Las Palmasissa on usein selvästi viileämpää ja pilvisempää kuin Gran Canarian etelärannikolla, halusimme varmistaa ainakin muutaman päivän lähes taattua paistetta ja löysimme vielä lomamme loppupäiviksi pikkuisen parvekkeellisen rinnehuoneiston Puerto Ricosta. Nyt eläkeläisinä tuntui todelliselta luksukselta varata lähes kolmen viikon matka! 

Kuuden tunnin lento tuntui juuri niin pitkältä kuin se todellisuudessa onkin, mutta matka sujui lopulta kuitenkin ihan ok. Kanarialla oli edellinen viikko ollut erittäin tuulinen ja luvassa oli saapumispäivällekin tuulen myrskylukemia. Laskeutumisvalmistelut kapteeni aloitti todella varhain ja varoitti turbulessista ja mahdollisesti vaarallisen tuntuisestakin heittelehtimisestä, mutta samaan hengenvetoon rauhoitteli toteamalla, että kaikki tulee menemään hyvin. Ja menihän se; ehjinä, vaikka vähän ravisteltuina, pääsimme perille asti.

Tältä parvekkeelta katselimme kotikatuamme

Asetuimme sujuvasti vuokra-asuntoon Las Palmasin historialliselle alueelle Veguetan ja Trianan kaupunginosien rajalle. Paikka Catedral de Canarian ja kauppakatu Calle Trianan puolivälissä tarjosi meille toivomaamme vanhan kaupungin lumoa, ihania kapeita katuja ja autenttista tunnelmaa. Ensimmäisinä päivinä sää oli yhä todella tuulinen, enimmäkseen pilvinen ja aina välillä vähän ropsautti sadettakin. Laajensimme reviiriämme tukikohdastamme ja heti ensimmäisenä päivänä etsimme tietysti lähellä olevat ruokakaupat, bussipysäkit, leipomo-kahvilat ja muut tärkeät jutut, jotta pääsisimme sinuiksi uusien “kotinurkkien” kanssa. Sitten siirryimme läheiselle Santa Anan aukiolle ihastelemaan valtavan kokoista katedraalia ulkoapäin ja tutustuimme Casa de Colónissa perusteellisesti Kolumbuksen tekemiin merimatkoihin. Onneksi nämä kaksi kohdetta riittivät hyvin alkuun, sillä Kari oli  kotona sairastamansa flunssan jälkeen vielä vähän puolikuntoinen.

Casa de Colón
C. Colón 1, 35001 Las Palmas

Kolumbuksen taloksi kutsuttu museo (Casa de Colon) esitteli kiinnostavasti Kolumbuksen neljä matkaa Amerikan mantereelle ja lisäksi myös laajemmin Kanariansaarten asemaa Amerikkaan tehdyillä matkoilla. Huomasimme, että Kanariansaartenkin asukkailla oli oma osansa Amerikan kolonisaatiossa. Museo on ulkoapäin kaunis ja huolella entisöity entinen kuvernöörin asunto, johon on yhdistetty muutamia muita rakennuksia. Vaikka taloa kutsutaan Kolumbuksen taloksi, hän ei tiettävästi ole asunut juuri tässä talossa. Lyhyesti hän kuitenkin ensimmäisellä matkallaan Amerikkaan pysähtyi Las Palmasissa korjauttaakseen yhden aluksensa peräsintä.  Casa De Colon-museo on 1950-luvulla perustettu edistämään Kanariansaarten kulttuuria ja museotoiminnan lisäksi se tukee myös julkaisutoimintaa ja tutkimusta. 

Museoon on rakennettu mm. amiraalin hytti sen kaltaisena kuin se olisi voinut Kolumbuksen aikana olla.

Kiinnostavia ja todella kauniita esineitä olivat myös vanhat kompassit ja astrolabit, jotka jäljittelivät taivaankappaleiden liikettä maanpäällisen havainnoitsijan silmin...

... sekä lukuisat vanhat kartat silloisesta tunnetusta maailmasta ja Kolumbuksen purjehduksista.

Kolumbuksen ensimmäisen purjehduksen reitti, jossa näkyy myös mainittu pysähdys Las Palmasissa

Kartat valtameren ja vielä tuntemattomien alueiden jaosta Espanjan (tai oikeastaan Kastilian) ja Portugalin välillä kertoivat myös sen ajan valtapolitiikasta. Osana rauhansopimusta (v 1479) Espanja oli saanut hallintaansa Kanariansaaret ja Portugali taas mm. Madeiran, Azorit ja Kap Verden. Kun nämä kaksi mahtivaltiota kilvan valloittivat meren takaisia maita, paavi sovitteli riitaa. Paavin antama bulla vuonna 1493 jakoi meren ja vielä tuntemattomat alueet sen takana navalta navalle piirretyllä Atlantin valtameren halkaisevalla rajaviivalla. Espanja sai kaikki viivan läntiselle puolelle jäävät alueet ja Portugali itäiset alueet. Jakoa tarkennettiin vielä vuotta myöhemmin siten, että mm. itäinen Brasilia jäi Portugalille muun Etelä-Amerikan ollessa Espanjan aluetta (ks. kuva alla). 

Näin Maailma jaettiin kahteen osaan  

Pihalla kaksi värikästä papukaijaa viihdyttivät vieraita ja hauskaa riitti erityisesti, kun nuori museo-opas paimensi niitä haavin kanssa takaisin sisäpihalle lintujen ehdittyä jo ulko-ovelle asti. 

Catedral-Basílica de Santa Ana

Plaza Santa Ana, C. Obispo Codina 13, 35001 Las Palmas

Andalusian matkaltamme tutuksi tullut Katolinen kuningaspari, Kastilian kuningatar Isabella I ja Aragonin kuningas Ferdinand II, oli määrännyt katedraalin rakentamisesta heti, kun Kanariansaaret oli liitetty heidän valtakuntaansa. Rakennustyöt aloitettiiin vuoden 1500 tienoilla, mutta jouduttiin varojen puutteen vuoksi lopettamaan 1570. Toinen laajempi rakennusvaihe alkoi 1781 ja jatkui vielä pari sataa vuotta. Paavi kävi 1800-luvun lopussa vihkimässä kirkon ja katedraaliksi se nimettiin 1924.

Harjaantumattomaan silmään kirkon ruodeholviset sisäkatot tekivät siitä mielestämme goottilaisen, mutta satojen vuosien ajan jatkunut ja useiden arkkitehtien johtama rakennustyö on kuulemma tuonut vaikutteita myös renesanssi- ja uusklassismi tyylisuuntauksista. Melkoinen sillisalaatti siis.

Kirkon monet sivualttarit monine Neitsyt Marian patsaineen ja tauluineen olivat kiehtovia. Vaikka olimme kotona eläkeläisten innolla ;)) osallistuneet muutamalle verkkokurssille ja myös lukeneet kirkollisesta symboliikasta, kaikkien näiden uskonnollisen teosten kuvastoihin liittyviä merkityksiä emme silti ymmärtäneet. Lukuisat korkeat pylväät toivat kuitenkin hyvin selkeästi mieleen palmut, joten siitä uskalsimme olla samaa mieltä katedraalia kuvailevan esitteen kanssa, eikä niiden tulkinnassa tarvittu sen enempää symboliikan tuntemusta.

 Vähän erikoisena yksityiskohtana mieleen jäi myös aivan alttarin eteen rakennettu piispanistuin. 

Piispanistuin keskellä lattiaa

Katedraali tarjosi seesteisen paikan rauhoittua, koska katsojia oli lisäksemme vain pari muuta. Monet eri tyylisuunnat tuntuivat kuitenkin hieman hämmentäviltä ja ehkä juuri siksi  etenkin Leena ihastui enemmän hiljaiseen ja suojaisaan sisäpihaan ja sen vehreään puutarhaan. 

Sisäpihan suihkulähteen soliseva ääni tuntui erityisen tärkeältä ja rauhoittavalta

Olimme etukäteen hiukan huolestuneina miettineet jaksammeko vielä toipilaina kiivetä kirkon torniin, mutta iloksemme portaikon vieressä oli myös hissi. Sillä pääsimme kattotasanteelle ihan hetkessä, vaikka varsinaiseen torniin jouduimmekin kiipeämään. Se ei kuitenkaan tuntunut lainkaan vaikealta, varsinkin kun huipentumana oli katedraalin tornista avautuva hengästyttävän hieno näköala. Näkymä yli koko Las Palmasin sataman ja Santa Anan aukion takana värikkäiden talojen pilkuttamille kukkuloille oli kerrassaan upea. 
Kattojen merestä tunnistimme myös lähellä olevan asuintalomme, vaikka ihan parvekkeellemme ei näköyhteyttä ollutkaan. Korkealta näkyi selvästi, kuinka vanha keskusta on puristunut meren ja vastakkaisella puolella kohoavien kukkuloiden väliin. Kukkuloiden rinteet ovat jyrkkiä ja täynnä merelle tähyäviä taloja.

Santa Anan aukio Katedraalin tornista pilvisenä päivänä

Näkymä merelle Katedraalin katolta

Tästä kuvakulmasta löysimme myös meidän asuintalomme

Parissa päivässä olimme asettuneet mukavasti Las Palmasiin ja lämpimässä auringonpaisteessa Karikin oli toipunut. Arkisten askareiden rauhallinen rytmi lähikaupassa käynteineen, ruoan laittoineen ja roskien vienteineen sai oleskelun tuntumaan lähes aidolta asumiselta.

Seuraavissa postauksissa lisää kuulumisia Las Palmasista.

Hasta luego.

Terveisin, Leena ja Kari