Lyhyt aurinkopyrähdys Maspalomasiin

 

Pari päivää enemmän tai vähemmän pilvistä Las Palmasia katseltuamme koimme olevamme valmiit kohtaamaan taas uudelleen kuukausia kaipaamamme kesän ja auringon. Vaihtoehtoja oli monta, mutta sääennusteita selailtuamme päätimme hypätä paikalliseen bussiin, jota kutsutaan nimellä guagua, ja lähteä katsastamaan meille entuudestaan hyvinkin tuttua Maspalomasin ja Melonerasin aluetta Gran Canarian eteläisessä osassa.

San Telmon guagua-asemalle kävelymatka kesti vain kymmenisen minuuttia ja bussi kohti Maspalomasia lähti täsmälleen aikataulun mukaisesti. Tiesimme, että matka Las Palmasin asemalta Maspalomasin Faroon kestää bussilla noin tunnin. Bussi oli täynnä, mutta onnekkaina saimme vierekkäiset istumapaikat ja saimme ikkunasta kummastella Las Palmasiin yllättäen iskenyttä rankkaa sadekuuroa.Olimme kevyissä varusteissamme välttäneet totaalisen kastumisen vain täpärästi! Matkalla katselimme saarelle tyypillistä karunkaunista maisemaa, ihanaa sinistä merta ja lähellä siintäviä vuoria, joiden edustalla näkyi aivan uskomattoman upea sateenkaari. Se kellui hyvin matalalla lähes vaakasuorana leveäraidallisena ja paksuna mattona, ei niinkään kaarena. Kumpikaan meistä ei sellaista ollut koskaan aikaisemmin nähnyt.

Matkalla guagua kiersi monen turistikylän ja -keskittymän ja hotellialueen kautta. Matkustajia tuli ja meni, mutta koko ajan bussi oli viimeistä paikkaa myöten täynnä hyväntuulisia ja lomaa viettäviä turisteja. Kielten sekamelska oli kiinnostava.

Hotellialuetta Melonerasissa

Lopulta saavuimme Maspalomasiin, joka tunnetaan dyyneistään, Faron majakasta ja hulppeista hotelleistaan. Kullankeltaisesta hienosta hiekasta muodostuneet dyynit ovat jääkauden jälkeistä perua. Tuuli on kasannut tämän noin 400 hehtaarin alueelle levittäytyvän dyynimuodostelman ja edelleen puhaltaa sitä vuosittain pari metriä kohti länttä. Nykyisin alue on luonnonsuojelualuetta ja kävely on sallittu vain merkityillä reiteillä rannassa. Maamerkkinä toimiva 56 metriä korkea El Faro de Maspalomas on otettu käyttöön jo 1890, mutta Maspalomasin alue on rakennettu vasta 1960-luvulla pidetyn arkkitehtikilpailun pohjalta. Kilpailun voittaneessa konseptissa huomioitiin uudenlaisen turismin tarpeita Kalifornian tyyliin ja rakennettiin kokonainen kaupunki varsin mataline bungalov-tyyppisine taloineen, hyvine palveluineen, sairaaloineen, kouluineen, golf-kenttineen, ostoskeskuksineen ja huvipuistoineen. Alue täydentyi vielä kun lännen puolella olevalla Melonerasin alueelle rakennettiin luksushotelleja osin espanjalaisen kolonalismin tyyliä toistaen. Ei olekaan ihme, että me ja muutkin turistit ovat löytäneet Maspalomasin täältä Gran Canarian eteläkärjestä, jossa sää on lähes ideaalinen ympäri vuoden keskilämpötilan vaihdellessa 17 ja 24 C välillä ja merivesikin on 19-22 C .

Guaguan päättäriltä oli vain lyhyt kävelymatka tutulle Faron majakalle. Koska viime päivinä kaikilla seitsemällä Kanariansaarella oli ollut vakavia tuulivaroituksia, oli odotettavissa, että rannassa tuulisi. Lehdistä olimme lukeneet, että Maspalomasin kuuluisien dyynien hiekat olivat siirtyneet pitkiä matkoja ja kasautuneet osin myös rannan kävelyreiteille. Vaikka tuuli nytkin oli ajoittain vähän puuskainen, mitään ongelmaa ei siitä enää tuntunut olevan. Rannan surffaritkin olivat saaneet luvan palata vaahtopäiden keinutettaviksi. 

Nautimme sinivihreänä vellovasta merestä ja auringon välkkeestä aalloilla. Ihmisiä oli liikkeellä paljon enemmän kuin aiemmilta kerroilta muistimmekaan. Viimeksihän olimme kuljeskelleet samaa rantatietä tasan vuosi sitten viikon mittaisella lomallamme. Vaikea sanoa, oliko muistikuva turistimääristä väärä, vai onko Kanariansaaret kenties entistä suositumpi lomailupaikka näin kevättalvella. 

Lounasaika lähestyi, mutta rantakadun varren ruokapaikat näyttivät olevan tupaten täynnä, ja jos rehellisiä ollaan, ne eivät juuri siksi erityisemmin houkutelleet hälinällään. Kävelimme meille ennestään tutun hotellin nurkille ja samalla muistimme siellä olevan rauhaisan ja ihanan ulkoterassin. Terassiravintolassa tarjoillaan kivoja lounasannoksia ja lopulta lounaspaikan valinta oli helppo. Ehkä voisi ajatella, että myös tylsä, koska tunsimme paikan ennalta, mutta siinä hetkessä sekin tuntui täydellisen hyvältä asialta. 

Lepohetki lounaan jälkeen

Ruokailun jälkeen jäimme vielä hetkeksi nauttimaan kuumasta auringosta, mukavista lepotuoleista ja palmujen kahinasta ylellisessä maisemassa. Lueskelimme reissukirjojamme ja kuuntelimme papukaijojen kimakoita kiljahduksia. Juuri tuolla hetkellä oli hyvä vertailla hotelliasumisen ja omatoimisemman asumisen eroja lomamatkalla. Mikä oikeastaan painaa vaa´assa enemmän? Kuinka paljon on halukas maksamaan palveluista, pienestä luksuksesta ja kaiken helppoudesta? Ja kuinka paljon taas merkitsee oma vapaus, joustavuus, parhaimmillaan edullisuus ja samalla taatusti myös pienoinen jännitys suunnittelun ja valintojen onnistumisesta? 

Vuoden takainen hotellihuoneemme Maspalomasissa

Yhteinen vastaus löytyi aika nopeasti. Silloin kun oli paljon työkiireitä ja vain lyhyt loma, oli varmasti viisasta lähteä etupäässä lepäilemään ja keräilemään voimia. Silloin oli tärkeätä, että kaikki tapahtui miellyttävän sujuvasti ja saattoi keskittyä oleelliseen. Lähinnä kai virkistymiseen.

Las Palmasin kortteerimme tänä vuonna

Tässä elämäntilanteessa, kun on paljon aikaa ja onneksi vielä mukavasti voimiakin, olemme valmiita ja kiinnostuneita näkemään vähän vaivaa asioiden järjestämisessä. Tykkäämme matkallakin etsiä kivoja ruokakauppoja, kokeilla paikallisia raaka-aineita ja laittaa niistä itse ruokaa, siivota, pestä pyykkiä ja muutenkin yrittää solahtaa sen hetkiseen ympäristöön edes hiukan jos se vain on mahdollista. Ja tuleehan se yleensä halvemmaksikin. Aika harvassa hotellissa olisi järkeä - ja etenkään varaa- asustella kolmea viikkoa.

Paluumatkalla lepuuttelimme hyvin kävelleitä jalkojamme bussissa ja Las Palmasiin päästyä osasimme jäädä bussista jo viimeistä edellisellä pysäkillä ennen varsinaista kaupungin guagua-pääteasemaa. Siksi aamuinen 10 minuutin kävelymatkamme lyheni entisestään, ja kipitimme Trianan poikki oikotietä asunnollemme.

Tämä sininen talo osui kotimatkallemme melkein joka päivä. Kivat kaktukset parvekkeella!

Olo oli päivän  auringosta ja tuulesta auvoinen ja Las Palmasissakin sadekuurot olivat siltä päivältä kuivahtaneet.

Buenas!

Leena ja Kari