Cordoba

Cordoban historia ja menneet kukoistuskaudet näkyvät edelleen vanhan kaupungin viehättävässä katukuvassa.

Cordoba sijaitsee Guadalquivir-joen rannalla. Nykypäivän turisteja kaupunki houkuttelee etupäässä monikulttuurisella historiallaan. Mekin matkustimme Granadasta vain puolisentoista tuntia nopealla junalla ja hyppäsimme suoraan tämän kiinnostavan kaupungin sydämeen. Nappasimme taksin rautatieasemalta tai siis "juna-asemalta", kuten taksikuskit tapaavat täällä sanoa. Olemme käyttäneet täällä Andalusiassa jo useamman kerran taksia, eikä kukaan taksikuskeista ole ymmärtänyt englanninkielistä railway station -ilmausta. Toki meidän olisi kohteliasta käyttää espanjankielistä muotoa, mutta se tahtoo meiltä molemmilta aina unohtua. 

Majapaikkamme sijaitsi keskellä kapeista kaduista koostuvaa labyrinttia, mutta kyytimme pujotteli ketterästi kapeilla kujilla, todellakin niin kapeilla, että välillä oli senteistä kiinni, etteivät molemmat sivupeilit hiponeet talojen seiniä.  

Patio San Andrésiin vievä kuja.

Tälle viimeiselle, kapeimmalle kujalle, taksimme ei enää mahtunut. Soma majapaikkamme oli Patio San Andrés, jossa yövyimme 4 yötä. Asunto oli uudensiisti ja hyvin varustettu. Ilmastointi oli tehokas sekä makuuhuoneessa että keittiö-oleskelutilassa. Hyvä ilmastointi olikin ihan elintärkeä niinä päivinä, kun lämpötila nousi jopa 38 asteeseen.

  Kadulta, lukittavan oven kautta, tupsahdimme suoraan valoisalle ja kauniille sisäpihalle.

Cordobasta puhuttaessa tulee yleensä esille sen maineikas historia. Siellä on ollut asutusta jo esihistorialliselta ajalta. Ensimmäinen kukoistuskausi ajoittuu Rooman valtakunnan ajalle, ajanlaskun alun molemmin puolin, jolloin Cordoba oli yhden Hispanian provinssin pääkaupunki. 

Uuden kaupungintalon edustalla on komea rivistö vanhoja roomalaisia pylväitä

Kaupungin tausta roomalaisena keskuksena tuli meille tutuksi, kun päivittäin kävimme lähikaupassa ja kuljimme roomalaisen temppelin raunioiden ja pylväsrivistön sivuitse. Vanha kaupunki on Rooman valtakunnan aikaisten muurien rajaama ja turistibussiajelulla näimmekin pitkän pätkän muuria portteineen ja pääsimme katselemaan roomalaisten rakentamaa siltaa useista kulmista.

Puerta de Almodóvar vanhankaupungin muurissa

Vuonna 711 Pohjois-Afrikasta tulleet arabit ja berberit valloittivat Cordoban visigooteilta. Toinen kukoistuskausi oli Umaijidien dynastian hallitessa 800 ja 900-luvuilla, jolloin Cordoba oli Euroopan johtava tieteiden keskus kymmenine kirjastoineen ja samalla yksi suurimmista kaupungeista. Kaupunki pysyi vaihtuvien muslimivalloittajien alaisuudessa 500 vuotta, ja tuo aika jättikin kaupunkiin vahvan kulttuurillisen ja arkkitehtuurisen leiman. Näkyvin merkki tästä ajasta kaupungissa on Mezquita, josta tulee erillinen postaus.

Filosofi Maimonides’n patsas juutalaiskortteleissa muistuttaa Cordoban ajasta oppineisuuden keskuksena. Cordobasta kotoisin on myös Aristoteleen selittäjänä tunnettu Averroes. Kiinnostavasti nämä kummatkin filosofit olivat myös kuuluisia lääkäreitä. Averroes’n lääketieteen yleisperiaatteita käsitellyt kirja "Colliget" oli Euroopassa useiden vuosisatojen ajan lääkäreiden oppikirjana. Myös roomalainen kuuluisa filosofi Seneca oli syntyjään Cordobasta.

Filosofi-lääkäri Maimonides

Uusi aikakausi alkoi jälleen, kun Kastilian ja Leonian kuningas Ferdinand III valloitti Cordoban. Tuolloin 1236 suuri Mezquita muutettiin kristityksi kirkoksi ja seuraavina vuosisatoina rakennettiin useita muitakin kirkkoja. 

Yksi kauniista kirkoista oli Iglesia de San Pablo, jonka ohitse kuljimme, mutta jonne emme sisälle koskaan kurkistaneet

Asuntomme sijaitsi sopivasti viehättävän puiston vieressä, jonka läpi lähdimme päivittäisille kävelyillemme vanhan kaupungin pienille kujille. Kujilla oli ihan oma tunnelmansa, tuoksunsa ja äänimaailmansa. Varsinkin Mezquitan takaa alkavien juutalaiskortteleiden sokkeloiset kujat olivat kuin tehtyjä päämäärättömään vaelteluun. Ihaninta oli kävellä juuri aamuisin, kun kadut olivat vielä uneliaan hiljaisia ja kauppoja, kojuja ja kahviloita vasta availtiin. Seuraavaksi kuvasaalista lukuisilta kävelyiltämme:

 

Näkymä juutalaiskorttelissa sijaitsevan soitinverstaan ikkunasta sisälle myymälän puolelle

Andalusiassa näimme paljon kukkaruukkuja talojen ulkoseiniin kiinnitettyinä. Ihmettelimme usein, miten ihmeessä korkealla seinällä nököttävien ruukkujen kasteleminen onnistuu, kunnes juuri Cordobassa pääsimme tarkastelemaan asiaa lähietäisyydeltä. Seinään oli ruukkujen yläpuolelle asennettuna vesijohto, josta jokaiseen ruukkuun johti pieni suuttimella varustettu letkunpätkä. Nyt sekin on siis selvitetty. Olipa näppärä systeemi!

Myöhemmin aamupäivällä, kun lämpötila läheni 30 celsiusastetta, hotellien aamiaispöydistä valuvat turistivirrat alkoivat vyöryä keskeisimmille kadunpätkille ja kaikenlaiset jakeluautot saapuivat pörräämään muun vilinän sekaan. Silloin alkoi tehdä mieli etsiytyä syrjemmäs. Onneksi oikeastaan aina löytyi myös rauhallisempia katuja ja kiinnostavia kujia ja kulmauksia, joiden taakse oli jännittävää kurkistaa. Etenkin tyylikkään vihreät ja viileät sisäpihat suihkulähteineen ja runsaine kukkaistutuksineen vetivät meitä magneetin lailla ja venyttelimme kaulojamme kurkistellessamme näitä takorautaisten porttien takana piileskeleviä ihania salaisia puutarhoja. Vuodenaikaan nähden ennätyksellinen kuumuus teki pitkästä siestasta välttämättömän ja auttoi ymmärtämään myös viileiden sisäpihojen autuutta.

Paikalliset asukkaat siirtyivät usein viimeistään kello kahden jälkeen iltapäivällä viilentämään itseään jonnekin sisätiloihin. 

Yksinäinen soittaja siirtymässä siestalle

Viimeisenäkin vierailupäivänä voi joskus ihan yllättäen löytää jotain kiinnostavaa melkein takapihalta. Meille kävi niin, kun palailimme lähikaupaltamme kulkien sillä kertaa totutusta poikkeavaa reittiä. Kaupan takaa lähti kapea katu, jota lähdimme seurailemaan. Löysimme tältä kiertotieltä ihanan artesaanijäätelöä myyvän kioskin. Jätskejä kieli pitkällä nautiskellen tupsahdimme yllättäen pienestä aukosta valtaisalle Plaza de la Correderalle. Nimensä mukaisesti valtava aukio on toiminut härkätaisteluareenana. Siellä on ollut myös vankila sekä vanha kaupungintalo. Emme voineet ymmärtää, miten noin suuri alue oli jäänyt meiltä aiemmin kokonaan pimentoon!

Pylväskäytävä Plaza de la Correderalle

Tässä osa aukiota yhdeltä laidalta

Cordoba jää meille molemmille mieleen varmasti myös iltaisten katujensa vuoksi. Välillä tuntui aika jännittävältä etsiä oikeata reittiä hyvin hiljaisten ja hämärien kujien sokkeloista. Eksymisiltä ei voinut välttyä, vaikka lopulta aina onnellisesti päädyimme tietysti johonkin ennalta muistamaamme kadunkulmaukseen. Kaikkiaan vanhakaupunki vaikutti melko turvalliselta myös pimeyden laskeuduttua. Valaistu Guadalquivirin ylittävä silta näytti ilta-asussaan oikein kauniilta ja tunnelmalliselta. 

Kuten edellisissä postauksissa taisimme mainita, laitoimme paljon ruokaa itse. Tykkäämme molemmat alkuperäisestä espanjalaisesta tortillasta, joka on hyvin ruokaisa ja johon kuuluu mm. perunaa, mutta niin perusteellista munakasta emme täällä valmistaneet. Tavallisia tuttuja munakkaita vaihtelevilla täytteillä tuli sen sijaan pari kertaa tehtyä ja erityisen paljon tykkäsimme ruusu-unelmia ja villasukkia-blogista klik nappaamastani tortillamunakas -ohjeesta. Tämä oli helppo toteuttaa pikkunälkään pienemmässäkin keittiössä. Kiitos Tarjalle!

Tässä versiossa taisi olla täytteenä mm. tomaattia, kalkkunaa, kevätsipulia, fetaa ja avokadoa

Cordobassa viivyimme yhteensä neljä yötä. Seuraavaksi matkasimme junalla Sevillaan, mutta sitä ennen liitämme jatkoksi vielä erillisen postauksen Cordoban Mezquitasta.

Luvassa siis paljon pylväitä ja raidallisia kaaria! 

Aurinkoterveisin,

Leena ja Kari