Sevillan Katedraali ja Real Alcazar-Palatsi

 

Sevillan Katedraali, kuninkaallinen Alcazar-palatsi ja Archivo de Indias muodostavat yhdessä maailmanperintökohteen. Arkiston ohi vain kävelimme rakennusta ihaillen, vaikka siellä säilytetään Espanjan imperiumin historian kannalta tärkeitä dokumentteja kuten Cervantesin kirjeitä, Kolumbuksen päiväkirjoja ja paavin bullaa maailman jakamisesta Espanjan ja Portugalin kesken. Maailman suurimmassa goottilaisessa katedraalissa ja kuninkaallisten palatsina toimivassa Alcazarissa sen sijaan vierailimme.

Sevillan Katedraali eli Catedral de Santa María de la Sede

Katedraaliin pääsimme on-line lipuillamme sujuvasti sisään ja lähdimme heti nousemaan ramppeja pitkin yli 100 metrin korkeuteen kurottavaan kellotorniin. Nimen “Giralda” kellotorni on saanut huipulla olevasta Giraldilloksi kutsutusta tuuliviiristä. Alun alkujaan minareetiksi rakennettuun torniin ei nousta portaita, vaan loivaa ylös kiertävää ramppia pitkin. Aluksi se tuntui helpolta, mutta saimme huomata, että sata metriä ylöspäin on kuitenkin mukavahko nousu ja niinpä iltapäivän helteessä ja turistiruuhkassa kiivetessä ehti tulla hiki. 

Välitasanteilla saimme onneksi hieman levähdettyä ja puhalleltua, ja tornin ikkuna-aukoista tulevassa, lehmän hengitystä muistuttavassa, ilmavirtauksessa jopa hitusen vilvoiteltua. Samalla katselimme ja kuvasimme alla levittäytyvää Sevillaa. 

Kellotornin huipulle päästyämme näimme kunnolla oikeastaan vain suuret kirkonkellot ja tiheän suojaverkon turistipaljouden häiritessä muita näkymiä. Yksi sektori kaupungista jäi ihan kokonaan piiloon tornissa olleen kunnostustyön takia, ja niinpä esimerkiksi Setas de Sevillaa emme nähneet, vaikka se olisi oikeastaan ollut ehkä kaikkein kiinnostavin kohde ylhäältä katseltavaksi. Huvittavasti yhden suunnan näkymästä isoimman huomion vei läheisen hotellin kattoterassilla oleva uima-allasalue auringonpalvojineen. No, ehkä olimme vain kateellisia kastautumismahdollisuudesta.

Kellotornin jälkeen jatkoimme kierrostamme alas Katedraaliin.

Sevillasta oli tullut 1300-luvulla vauras kaupankäynnin keskus ja kaupunkilaiset halusivat rakentaa niin suuren kirkon, että heitä pidettäisiin hulluina. Rakentamisesta päätettiin vuonna 1401 ja rakennustyöt kestivät yli sata vuotta. Katedraalin paikalla oli maurilaisvallan aikana ollut suuri moskeija, mutta se oli muutettu katedraaliksi kristittyjen valtaantulon jälkeen. Alkuperäisestä moskeijasta ei ole jäänyt jäljelle kuin kellotorniksi muutettu minareetti ja sisäpiha appelsiinipuineen.

Sevillan Katedraali on maailman suurin goottilainen katedraali ja maailman kolmanneksi suurin kirkko. Rakennuksen valtava koko ja suureellinen koristelu sekä näkyy että tuntuu. Kirkkosalin korkeus on goottilaisten holvien kohdalla yli 40 m ja opaskirjan laskemat 50 sivukappelia alttaritauluineen vahvistavat suuruuden vaikutelmaa. Monet sivukappelit ovat huikean koristeltuja tai erityisiin toimintoihin pyhitettyjä kuten kasteelle varattu kappeli. 

Keskeisellä paikalla Katedraalissa on Kolumbuksen hautamuistomerkki, jossa neljän silloisen Espanjan kuningaskunnan edustajat kantavat arkkua (Kastilia, León, Aragon ja Navarra). Kiinnostavaa on, että Kolumbuksen hautapaikka ehti olla useita satoja vuosia Dominikaanisessa tasavallassa ja sitten vielä sata vuotta Kuubassa, ennen kuin Espanjan siirtomaavallan päättyessä hänen maalliset jäännöksensä siirrettiin Sevillan Katedraaliin vuonna 1899.

Valtavissa kupoleissa, korkeissa seinissä sekä pienemmissä kappeleissa on useassa tasossa ikkunoita, joiden värikkäistä lasimaalauksista siivilöityy tilaan kaunista valoa. Erityisesti pääalttarin koristelu on ylenpalttista. Runsaudessaan kaikkinainen koristelu mykisti, ehkä jopa vähän lannisti meitä, emmekä monista taidokkaista yksityiskohdista osaa enempää tässä kirjoittaa.

Sevillan kuninkaallinen Alcazar eli Real Alcázar de Sevilla

Alcazar -palatsin Leijona-portti

Seuraavaksi päiväksi olimme varanneet viereiseen Real Alcazar -palatsiin on-line liput netistä. Olimme palatsin Leijona-portilla ajoissa, mutta jouduimme paahtavassa helteessä pitkään jonoon ja odottamaan sisäänpääsyä puolisen tuntia.

Suurimpia opastettuja ryhmiä vältellen kävimme ensin tutustumassa palatsin yläkerrassa lähellä kuninkaallisten huoneita olevaan keraamisten laattojen näyttelyyn, joka olikin oikeastaan tosi kiinnostava. Näyttelyssä on esillä eri aikakausilta värikkäitä, kauniisti kuvioituja keraamisia laattoja. Islamilaisen kulttuurin myötä kuvioidut lasitetut laatat tulivat suosioon myös Andalusiassa. Niitä tehtiin etupäässä kahdella tekniikalla: majolica ja arista. Kysynnän lisääntymisen myötä siirryttiin käyttämään tehokkaampaa ja nopeampaa arista-tekniikkaa, jossa hyödynnettiin muotteja. Erityisesti Sevillan Trianaan kehittyi keramiikan alalle varhaista teollisuutta, ja keraamisia laattoja sekä työstettiin että toimitettiin lopulta ympäri Eurooppaa jo 1500-luvun lopulla.

Varsinaisessa Alcazarin palatsissa näkyy monikerroksinen historia. Umajadi-hallitsijat rakensivat paikalla olevan visigoottien basilikan tilalle 900-luvulla linnoituksen, jota Almohad-kalifit laajensivat 1100-luvulla. Almohadien hallitessa Al-Andalusiaa he siirsivät pääkaupungin Cordobasta Sevillaan ja purkivat vanhoja aiempien maurihallitsijoiden palatseja rakentaessaan Al-Muwarak-nimellä tunnetun suuren palatsin. Näistä Maurien aikaisista palatseista on tämän päivän Alcazarissa säilynyt pieniä osia. Yksi sellaisista on  Patio del Yeson restauroitu piha. 

Patio del Yeso

Kun kristityt kuninkaat valtasivat Sevillan takaisin vuonna 1248, suurin osa tästä vanhasta linnoituksesta tuhoutui. Pietari I Julma (Pedro I) rakennutti nykyisin parhaiten esillä olevan osan tätä kuninkaallista palatsia. Yhä vielä Espanjan kuninkaalliset asuvat palatsissa Andalusian vierailujensa aikana. 

Palatsia on siis korjailtu ja muutettu vuosisatojen ajan kulloistenkin tyylisuuntausten mukaisesti. Pietari I:n rakennuttama palatsi on vahvasti mujedar- tyylinen, mutta siinä on myös myöhempiä goottilaiseen, renessanssi- ja barokki-tyyliin tehtyjä lisäyksiä.

Palatsia restauroitaessa on löydetty vanhoja hyvin säilyneitä kerrostumia. Esimerkiksi Patio de las Doncellas oli 1500-luvulla peitetty marmorilaatoin, mutta 2000-luvun alussa arkeologisissa kaivauksissa löydettiin sen alkuperäinen,1300-luvulta hyvin säilynyt vesielementin sisältänyt patio. Kuvassa näkyy myös Kaarle V:n rakennuttama sisäpihaa ympäröivien rakennusten renessanssi-tyylinen toinen kerros. 

Patio de las Concellas

Sisätiloista vaikuttavin oli mielestämme ehkä Suurlähettiläiden huone, jonka loistelias koristelu yhdistelee maurilais-tyylisiä ornamenttilaatoituksia, joihin oli yhdistetty myös joitakin myöhempiä suuntauksia. Koristelu tuo mieleen Alhambran palatsin. Prinssin huoneen seinäornamentit olivat myös vaikuttavia runsaudessaan.

Kuvauksellisin kohde on ehkä kuitenkin Pietari I rakastajattaren ja postuumisti puolisoksi julistetun Doña Maria de Padillan mukaan nimetyt sadevesialtaat. Hämyiset holvit ja tummasta vedestä heijastuvat rakenteet luovat suorastaan sadunomaisen tunnelman.

Sisätilat olivat hienoja, mutta palatsikuviimme on tallentunut enimmäkseen sisäkattojen koristelua ja joitakin yksityiskohtia. Näin meille käy yleensä aina sisätiloja kuvatessa, koska viimeiseen asti yritämme vältellä muiden kävijöiden kuvaamista. Vaikka ei kuvattua, niin  katseltua tulee onneksi muutakin kuin kattoja. Siis myös ihmisiä. Sekin voi joskus olla todella kiinnostavaa ;) 

Palatsin monista kauniista ikkunoista auringonvalo siivilöityi hehkuvan vihreänä ja viileän  hämyisenä, vaikka ulkona oli paahtava helle. Rakennuksen ulkoseinustalle oli rakennettu ihania lehvästökäytäviä, jotka myös osaltaan pehmensivät sisä- ja ulkotilojen välistä siirtymää.  

Real Alcazarin puistot ovat laajempia ja rehevämpiä kuin olimme osanneet odottaa.  Kävelimme patiolta toiselle aukeavien, huolellisesti hoidettujen ja vielä näin lokakuussakin kukkivien puutarhojen läpi kuunnellen suihkulähteiden solinaa. 

Riikinkukot astelivat ylväästi ruohikossa eksoottisten puiden varjossa ja haikarat liitelivät isossa parvessa taivalla suoraan puutarhan yläpuolella. Jaksoimme varjopaikkoja etsiskellen ihastella pitkään puiston eri osia.

Kävelimme Alcazarista takaisin Trianaan asunnollemme, edelleen varjopaikkoja kapeilta kujilta etsien. Seuraavana päivänä päätimme lähteä Sevillasta päiväretkelle Cadiziin.  

Koska Cadiz sijaitsee rannikolla, parempana satamakaupunkina se aikoinaan päätti Sevillan monopolin ainoana Amerikan kauppaa käyvänä satamana. Sinne siis! 

Tavataan Cadizissa.

Leena ja Kari