Churrot Rondassa

 

Ronda jylhine rotkoineen ja härkätaisteluareenoineen on inspiroinut monia taiteilijoita. Meihin Ronda teki lyhyellä vierailullamme vahvan vaikutuksen ja jätti halun palata joskus tutustumaan tarkemmin.

Kolme viikkoa olimme huristelleet julkisilla liikennevälineillä, mutta nyt oli luvassa silkkaa ylellisyyttä, sillä vuokrasimme Sevillasta auton. Olimme kyllä tämän Andalusian matkamme aikana moneen kertaan todenneet, että enimmäkseen oli ollut todella kätevää ja helppoa käyttää kohtalaisen edullista ja sitä paitsi hämmästyttävän täsmällisesti toimivaa joukkoliikennettä. Myös ekologisuus oli tuntunut mukavalta. Nyt oli kuitenkin edessä reissuosuus, jossa oma kulkuväline helpotti reittisuunnitelman tekoa, aikatauluja ja salli tietysti myös omaehtoisemmat lisämutkat. Eikä laukkujakaan tietysti tarvitsisi raahata käsipelillä! Niinpä nakkasimme vähän väljemmin pakatut matkalaukkumme ja muutaman lisänyssäkänkin mukaan auton takakonttiin. Tuntui oikeasti melkoiselta luksukselta, kun ei tarvinnutkaan miettiä kaiken kertyneen tavaran ahtamista kahteen matkalaukkuun ja päiväreppuihin, vaan saimme helposti mukaan Sevillasta ostamamme talouspaperit, pyykinpesuaineet, kaurahiutaleet, säilykeoliivit, banaanit, tomaatit...

Sitten olikin aika startata auton nokka kohti yhtä valitsemistamme valkoisista kylistä. Olimme lukeneet, että juuri Frigiliana oli monien mielestä yksi kauneimmista, ellei sitten kaunein valkoinen kylä. Onnistuimme (navigaattorin avustuksella) yllättävän hyvin löytämään reitin Trianan kapeilta kujilta vähän leveämmille teille. Ulkomailla autolla matkustettaessa Leena on aina pelkääjän paikalla istuessaan ensimmäiset kilometrit vähän hämmentynyt ja tasoittuminen kestää hetken, mutta onneksi Kari ajelee melkein kaikkialla kuin kala vedessä. Ensimmäisen puolituntisen jälkeen matkan teko alkaa tuntua kivalta ja silloin yleensä molemmat olemme valmiita sujahtamaan uuteen seikkailuun. Espanjassahan sentään oli oikeanpuoleinen liikennekin ;) !

Koska olimme liikkeellä "omalla" autolla, saimme suunnitella niin ajoreitit kuin pysähdyspaikatkin oman mielemme mukaan. Matkan edetessä maisemaan alkoi ilmestyä vähän enemmän korkeuseroja ja muutenkin näkymät muuttuivat kiinnostavammiksi. Laskeskelimme, että Sevillasta reilun puolentoista tunnin ajomatkan jälkeen lähestyisimme Rondan kaupunkia. Kari oli siellä parikymmentä vuotta sitten poikennut, mutta Leena ei, joten se olisi ihan kiva ensimmäinen pysähdys- tai lounaspaikka. 

Maisema muuttui nopeasti tasangosta vaihtelevan mäkiseksi ja lopulta vuoristoiseksi. Yllä kuvassa näkyy häivähdys Rondan jyrkänteitä ja vaaleita talorykelmiä. Liikennettä oli vähän ja suunnistimme paikallisten opasteiden avulla suoraan yhteen Rondan keskustan parkkihalleista. Sieltä suunnittelimme kävelevämme ainakin kuuluisalle Puente Nuevo-sillalle. Se nyt ainakin olisi nähtävä, vaikka muuten kyllä suunnittelimme pysähdyksen olevan aika lyhyt. Olisi näet oikeastaan aika kiva ehtiä Frigilianaan ennen pimeän laskeutumista.

Silta ja erityisesti näkymä sillalta alas rotkoon ovat henkeäsalpaavan upeita.

Sillalta avautuu näkymä alas parhaimmillaan (tai pahimmillaan) 120 metrin syvyiseen El Tajo-rotkoon. Ensimmäinen rotkon yli kulkeva silta oli romahtanut vuonna 1735, vain 6 vuotta valmistumisensa jälkeen. Nykyistä Puente Nuevoa rakennettiin yli 40 vuoden ajan ja se valmistui vuonna 1793. Kauniiksi ja yhdeksi Espanjan vanhimmaksi mainitun härkätaisteluareenan lisäksi juuri tämä näyttävä silta ja syvä rotko ovat Rondassa vierailevien turistien suosiossa. 

Kaupunkia ovat tehneet tunnetuksi myös Rondaan ja härkätaisteluun ihastuneet taiteilijat kuten Orson Welles ja Ernest Hemingway. Ronda ja kaupunkia halkova El Tajo-rotko ovat olleet kohtalokkaita tapahtumapaikkoja etenkin Espanjaa repineen sisällissodan aikana. Tunnetuin kuvaus traagisista tapahtumista lienee Hemingwayltä (Kenelle kellot soivat). Ruotsalainen nykydekkaristi Mari Jungstedt (Kun taivas tummuu) on tuonut Rondaa tähän päivään ja tehnyt rotkosta rikospaikan omassa dekkarissaan.

 

Silta sijaitsee rotkon syvimmässä kohdassa ja kun kurkotimme kaiteen reunan ylitse ja tähyilimme alas, vatsanpohjassa kutitteli vaikka silta ihan tukevalta vaikuttikin. Rotkon pohjalla virtaa Guadalevin-joki. Rotko jakaa kaupungin uuteen ja vanhaan puoleen. Me kuljeskelimme tällä kerralla enimmäkseen vain uudella puolella kaupunkia.

Vaikuttavia olivat myös talot, jotka on rakennettu ihan pudotuksen äärelle. Ne keikkuvat kuin vähän kiusoitellen aivan reunalla ja saivat ainakin meidät vähän rauhattomiksi. Toisaalta oli kuitenkin selvää, että nuo talot todellakin näyttivät vanhoilta ja ovat varmaan seisseet paikoillaan tukevasti vuosikymmenet jos ei -sadatkin. Kaunista ja todellakin hengästyttävän hienoa oli. 

Poikkesimme katukahvilaan syömään pienet salaatit, mutta pääasia olivat churrot, joita sai kastella kuumaan suklaaseen. Nam! Kivalta kävelykadulta bongasimme myös hauskan ja persoonallisen leluliikkeen, josta ostimme pienille tuliaisia. 

Mukava ja rento pysähdys venyi vähän ennalta suunniteltua pidemmäksi, mutta silti tuntui myös kovin hätäiseltä. Rondaan voisi tulla joskus uudelleen tutkimaan vähän tarkemmin paikkoja. Malagasta, maakunnan pääkaupungista, sinne on matkaa noin 100 kilometriä. Ei siis ole kovin vaikeasti tavoitettava paikka, jos Andalusiassa matkustelee.

Mutta nyt siis kohti varsinaista kohdettamme, eli Frigilianaa. Hatusta kiinni ja menoksi!

Leena ja Kari