Päiväretken kohteena elegantti Cadiz

 

Cadiz rantoineen ja vanhan kaupungin kapeine kujineen on viehättävä. Vaikka Cadiz on yksi Euroopan vanhimmista kaupungeista, lukuisten tuhoisien piiritysten jälkeen ei muinaisten valloittajien jälkiä ole paljoa tunnistettavissa kaupunkikuvassa. Sen historia on kuitenkin poikkeuksellisen vaiheikas aina 1000 eKr sitä asuttaneista foinikialaisista Espanjan perustuslain julistukseen 1812. Meille Cadiz oli ihanteellinen päiväretkikohde ja tarjosi menneen ajan tunnelmaa.

Lauantai-aamuna kello soi aikaisin. Sevillassa oli vielä ihan pimeää ja ulkona terassilla hipihiljaista. Mutta kummallisinta oli, että yöllä oli satanut! Täällä se tuntui vain mukavalta  meistä, ja varmasti Sevillan asukkaistakin. Sadetta ei ilmeisesti tänä kesänä oltu montaakaan kertaa saatu. Millimetreistä emme tiedä, mutta suuri osa sataneesta vedestä oli luultavasti  haihtunut ilmaan jo ennen kun oli ehtinyt maahan asti. Vähän katukiveys oli kuitenkin kostunut, sen totesimme, kun pimeässä vaelsimme kohti bussipysäkkiä. Montaa vastaantulijaa emme “kotikadullamme” vielä nähneet, taisi olla vain yksi juhlimasta palaileva nuoripari, joka toivotteli meille hyvää yötä, vaikka kello olikin jo kaksikymmentä yli 7 aamulla. Plaza del Alto Zano:lla oli meidän lisäksemme  jo muutama muukin aikainen tipu, mutta hyvin hiljaista oli ja tunnelma hieno. 

Aamuista Trianaa Puente de Isabel II -sillan alkupäästä kuvattuna

Näkymä samalta sillalta toiselle puolelle Trianaa

Aamuinen juna-asema oli vielä hiljainen

Sillan kupeesta kaupungin puolelta hyppäsimme bussiin ja ajelimme ensin juna-asemalle ja sieltä aamujunalla Sevillasta Cadiziin. Katselimme tahoillamme (emme olleet saaneet vierekkäisiä paikkoja) junan ikkunoista ensin hämyistä ja sitten, päivän valjettua, sumuista näkymää lähes tyhjien peltojen ja kukkuloiden yli. Maisema ei ollut oikeastaan mitenkään kiinnostavaa, mutta noin puolentoista tunnin matkan jälkeen Cadiz näyttäytyikin sitten sopivasti vähän mystisenä, kun mereltä noussut sumu taittoi valoa upeasti. 

Kaupungin historia ulottuu todella kauas ja Cadizin sanotaankin olevan Euroopan vanhin kaupunki, koska jo foinikialaiset noin 1100 ennen ajanlaskun alkua olivat perustaneet tänne kauppapaikan. Cadizia ovat pitäneet hallussaan sittemmin karthagolaiset, roomalaiset, visigootit, bysanttilaiset, maurit, englantilaiset ja englantilais-hollantilaiset, joista viimeksi mainitut polttivat koko kaupungin maan tasalle 1596.  Siksi katedraali tai kaupungin muut näkyvät rakenteet eivät olleet, muutamia roomalaisajan raunioita lukuun ottamatta, 1600-lukua vanhempia. Cadiz pystyi vastustamaan Napoleonin joukkoja, ja se olikin hetken pääkaupunkina. Espanjan perustamisasiakirja allekirjoitettiin siellä 1812.

Cadizin Katedraali

Paikallisten uudeksi katedraaliksi nimeämän Catedral de Santa Cruz de Cádiz (1722-1836) saimme kuvattua saippuakuplien leijaillessa kohti kupoleita. Sitä kutsutaan myös nimellä "The Cathedral of The Americas" koska se rakennettiin Amerikan kaupasta saaduilla varoilla. 

Jo katedraalin pihalla tuntuva meren tuoksu ohjasi meidät heti rannan suuntaan, vaikka vettä ei vielä näkynytkään missään. Nautimme aamupäivän miellyttävästä merellisestä ilmastosta ja kävelimme La Caletan hiekkarannan kulmaan, jossa pitkään katselimme laskuveden vapauttamalla maalla seisovia kalastajia. 

Sumuinen ranta ja taaksemme jäävä katedraali näyttivät kuvauksellisilta.

 

Valo oli aika erikoinen oikeastaan koko aamupäivän, ja valokuvat ovat vähän kuin jonkinlaisella vintage-suodattimella käsiteltyjä.

Atlantti!

Matkoillamme olemme aika usein bonganneet hääpareja ja aina ilahduttaa, kun sellainen tiellemme osuu. Nuoria onnellisia olemme ikuistaneet niin Shanghaissa kuin Kreikan Meteorassakin. Ja nyt siis Cadizissa.

San Sebastianin linnoitus pitkän maakannaksen päässä tuli myös moneen kuvaan mukaan, vaikka ei erityisen kauniilta näyttänytkään. Sinne olisi voinut myös kävellä, mutta me viihdyimme paremmin rannan tuntumassa. 

San Sebastianin linnake

Veneet odottelevat rannalla nousuveden saapumista

 

Sumu haihtui nopeasti ja päivästä tuli jälleen kuuma ja ihanan aurinkoinen. Kahvit ja jäätelöt nautimme rannan toisessa kulmassa Parador hotellissa. Valitsimme hotellin kahvilan taukopaikaksi, koska sadeaamuna puettua matkavaatetusta oli hieman kevennettävä ja arvelimme hotellin aulassa olevien wc-tilojen olevan vaatteiden vaihdon kannalta siistimmät ja tilavammat kuin rantakuppiloissa. Olkoonkin, että autenttinen rantatunnelma vähän kärsisi hotellin persoonattomuudesta. No, kaikkea ei voi saada.

Hotellilta alkavan rantakadun, ja osin kaunista puistoakin, oli muuten vallannut Spain Sail Grand Prix telttoineen, VIP alueineen ja taivaalla pörräävine helikoptereineen.

Pöh. Tällainen tapahtuma oli kerännyt rannalle massoittain punapaitaisia tapahtumarakentajia ja kaikenlaista tekniikkaa. Vasta seuraavana päivänä olisi varsinainen kilpailu.

Tämä ihana mirri ei näyttänyt häiriintyvän Grand Prix-hulinasta, vaan oli valinnut itselleen oikein lokoisan päiväunipaikan puiston kukkaruukusta

Puistossa saattoi bongata punaisia kukkia ja punaisia paitoja. Puutkin oli (ei kai kuitenkaan purjehduskilpailun vuoksi?) pistetty järjestykseen tämäkän muotoilun avulla.

Väistettyämme aika nopeasti tämän hulina-alueen löysimme hyvin elegantin, vihreän ja suloisia varjoja tarjoavan puiston (Jardines de Alameda Abodaca ja Jardines Clara Campoamor). Todella vanhat ja valtavan kokoiset puut ja vanhan ajan rantapuiston malli loivat seesteisen tunnelman, josta hetken onnellisina nautimme. 

Tämän elegantin puiston valtavien puuvanhusten ikää ja ympärysmittaa oli mahdotonta arvioida

Kaupunkikuvassa ihastuttivat eniten monet kapeaakin kapeammat kujat ja osin jo parhaat päivänsä nähneet talot. Erityisesti ihastuttavat ikkunaluukut ja takorautaiset pienten parvekkeiden kaiteet olivat hyvin hienostuneita. Monet kulmat huokuivat todellakin menneen ajan tunnelmaa. 

Lounaspaikkaa etsiskelimme (nirsoina ?) tovin, mutta La Candela olikin sitten erinomainen ja oikeasti suositeltava valinta. Siisti ja hauskan eloisasti ja harkituin eripariastioin sisustettu ravintola tarjoili meille hyvät kroketit ja tosi kauniina annoksena (harmi, ettei tullut kuvattua) grillattua mustekalaa perunapyreen ja aiolin kanssa sekä ihanat jälkiruoat. Tästä kaikesta jäi hyvä mieli <3 

Plaza San Juan de Dios, jossa oli lukuisia baareja, kahviloita ja palmupuita. Aukiolla oli hyvin välimerellinen tunnelma ja monet lauantai-päivän viettäjät näyttivät keskittyvän iloiseen jutusteluun ja leppoisan joutilaaseen ohikulkijoiden tarkkailuun 

Paluumatka piti tehdä bussilla, koska kaikki junat Cadizista Sevillaan olivat jo pari päivää aiemmin varauksia tehdessämme loppuunmyydyt. Bussiasemaa ei muuten ollutkaan sitten ihan helppo löytää. Yhtään sinne ohjaavaa kylttiä emme nähneet ja kartassakin paikka oli merkitty (meidän mielestämme) vähän kummallisesti. Onneksi meillä oli ihan reilusti aikaa etsiskelyyn ja viimein  hoksasimme, että bussiasemahan nököttääkin aivan juna-aseman takana. Siitä ei vain näkynyt vilaustakaan, koska se sijaitsi alemmalla tasolla. 

Vähän liiankin tehokkaasti ilmastoitu bussi lähti ajallaan, ja aamun viileydessä puetut lähtövaatteet pääsivät uudelleen käyttöön tehoilmastointia vaimentamaan. Nyt saimme istua vierekkäin ja matka tuntui kuluvan nopeammin kuin aamulla. Takaisin Sevillan bussiasemalla olimme tarkalleen aikataulussa. Viilentäneen bussimatkan voimalla jaksoimme vielä kävellä takaisin asunnollemme, vaikka päivän kävelyistä kertyikin jo siinä vaiheessa yhteensä yli 15 kilometriä.

Cadiz oli todellakin käymisen arvoinen!

Palasimme vielä muutamaksi päiväksi meille jo kotoiseen Trianaan. Lopulta kymmenen ihanan päivän jälkeen oli sanottava jäähyväiset Sevillalle. Kari haki vuokra-auton rautatieasemalta ja sai kuin saikin sen pujoteltua Trianan kapealle kotikadulle lastattavaksi.

Matka jatkui sitten juuri sopivan kokoisella vuokra-autolla kohti Frigilianaa. Tavataan siellä!

Leena ja Kari